Teksti: Niina Virtanen, Film Tampereen asiakkuusvastaava
Yksi nykyaikaisen pelaamisen vanhimpia muotoja on TTRGP, Tabletop Role-Playing Game, eli vapaasti suomennettuna pöydän ääressä pelattavat roolipelit. TTRGP-pelit saivat alkunsa 1970-luvulla, kun ensimmäinen ja ehkäpä tunnetuin pöytäroolipeli, Dungeons & Dragons julkaistiin vuonna 1974. Nykynuorille peli saattaa olla tuttu myös Netflixin supersuositusta Stranger Things -sarjasta. Vaikka TTRGP-peleillä on yhteys videopelaamiseen, minkäänlaisia tietokoneita, konsoleita, puhelimia tai muita digitaalisia välineitä ei perinteiseen pöytäpelaamiseen hyödynnetä. Pelivälineinä toimivat useimmiten erilaiset nopat, mahdolliset ohjekirjat tai kartat, toisinaan pelifiguurit, mutta ennen kaikkea mielikuvitus.
Moni pelaaja on tutustunut TTRPG-peleihin – tekstissä tästä eteenpäin tuttavallisemmin pöytäropeen – jo nuorena, mutta miltä tuntuu kokeilla lajia ensimmäistä kertaa nelikymppisenä?
Sain mahdollisuuden osallistua one shot -kampanjaan, eli yhden päivän aikana pelattavaan peliin osana ystävälle järjestettyä synttärilahjaa. Usein kampanjat pohjaavat olemassaoleviin saagoihin tai tuttuihin tarinoihin ja kestävät kuukausia, monesti jopa vuosia. Meidän kampanjamme tuli suoraan oman Game Masterimme (GM) mielikuvituksesta ja oli mitoitettu yhdessä viikonlopussa pelattavaksi. Pelimme GM on pelannut ja vetänyt pöytäropea yli 20 vuotta, ja tällä kertaa kirjoitti synttärisankarille ja meille muutamalle onnekkaalle pelaajalle kampanjan nimeltään Syysmetsän Usva.
Pelin keskeisin työkalu: mielikuvitus
Ajattelin alkuun, että heittelisimme noppaa yhden illan aikana, ja oppisin siinä sivussa vähän siitä, mitä pöytäropella oikeasti tarkoitetaan. Projekti oli kuitenkin mittavampi: pelinvetäjämme avasi jo monta viikkoa ennen peliviikonloppua meille oman Signal-ryhmän, missä kertoi millaisessa maailmassa pelaamme ja pyysi kaikkia pohtimaan mieluisan hahmon annetusta maailmasta. Sessio 0 -tapaamisessa tutustuttiin syvällisemmin pelin maailmaan ja premissiin mistä tarina alkaa, sisäiseen logiikkaan, hahmorakenteisiin ja pelin kulkuun. Ennen varsinaista peliviikonloppua saimme GM:ltä myös hahmolomakkeet, mihin oli määritelty numeraalisilla arvoilla omasta hahmosta keskeisiä vahvuuksia, heikkouksia, varustelua ja käytössä olevia aseita.
Pöytäropea pelataan nykyään usein myös etänä ja verkkoon streamaten, niin että pelaajat voivat osallistua vaikka eri puolilta maailmaa, mutta meille oli tärkeää pelata nimenomaan perinteisesti, livenä saman pöydän ääressä. Perinteitä kunnioitettiin myös pelaamalla kellarissa minijääkaapin kera, jotta kokikset ja oluet olivat käden ulottuvilla. Noin yhdeksän tuntia kestänyt kampanjamme alkoi alkutilanteen esittelyllä – hahmojemme kotikylän vanhin on hädässä -, minkä jälkeen me kolme pelaajaa lähdimme ratkaisemaan tilannetta, pelinjohtajan vetäessä peliä ja pelaamalla kaikkia muita tarinassa ilmeneviä hahmoja. Itse sain omalle hahmotyypilleni rangerille, eli metsästäjälle, kumppaniksi myös pelattavan eläinhahmon – animal companionin. Oman hahmoni lisäksi sain siis pelata myös susihahmoa, jonka innoittajana toimi tietysti oma koirani.
Koko yhdeksän tunnin mittaista kampanjaa ei tässä tekstissä ole tilaa lähteä avaamaan, mutta lyhyesti ajatuksia pelin kulusta: lajia aiemmin tuntemattomalle kokemus oli jännittävä sekoitus pelaamista, käsikirjoitettua tarinankerrontaa, eläytymistä ja mielikuvittelua. Tarina kulkee pelinjohtajan selostuksella ja hellävaraisella ohjauksella, samalla kun hän jakaa vuoroja pelaajille, ja pelaajat noppia heittelemällä ratkaisevat mitä heille tapahtuu, millaisissa toimissa he pelin aikana onnistuvat tai epäonnistuvat, ja millä tavalla. Noppien numerot määrittelevät onnistuuko hahmo esimerkiksi ampumaan jousella uhkaavaa pahista, ja toinen noppa määrittelee kuinka paljon vahinkoa jousi saa aikaan. Pelinjohtajalla on käsitys siitä mikä on pelin tarinan tavoite, ja pelaajat omilla toimillaan ja noppatuurinsa mukaisesti joko onnistuvat tai eivät onnistu etenemään tarinan mukaisesti. Peli etenee pääosin puhumalla, kuuntelemalla ja miettimällä. Omassa hahmossa voi eläytyä myös näyttelemään, mutta ei se välttämätöntä ole jos kokee luontaisemmaksi puhua kuvaillen hahmon seuraavat liikkeet.
Kuva: Tekoälyn näkemys hahmostani Margotista ja Fenriristä sekä Margotin hahmolomake.
Pelissä voi käyttää myös erilaisia graafisia kuvalautoja tai karttoja. Joitain meilläkin oli käytössä, mutta pääasiassa pelattiin perinteisesti vain noppia hyödyntämällä. Tätä on kuitenkin vaikea uskoa jälkikäteen. Näen edelleen pelin täysin visuaalisena kokemuksena päässäni, kuin olisin katsonut Syysmetsän usva -nimisen elokuvan. Muistan miltä haltioiden hautausmaalla kukkineet valkoiset kukat näyttivät, mihin suuntaan aurinko laski illan tullen, miltä vaikeakulkuinen maasto tuntui nahkaisten kenkieni alla ja miltä kuolleen hahmon kädestä mausoleumiun lattialle tippuva sormus kuulosti. Sen verran tekoälyä ennen peliä hyödynsin, että pyysin sitä tekemään kuvan omasta hahmostani Margotista ja hänen eläinkumppanistaan Fenriristä, koska halusin visuaalisella avustuksella erotella mielessäni itseni ja oman koirani pelihahmosta ja Syysmetsän sudesta.
Pöytäropekokemus olikin ennen upea esimerkki oman mielikuvituksen voimasta ja omien aivojen kyvystä luoda ja tuntea uusia maailmoja vain ajatuksen voimalla. Kokemus oli äärimmäisen hauska, mukaansatempaava, vaikuttava, paikoin jopa liikuttava, eikä toivottavasti jää viimeiseksi pöytäropepelikseni.
Pöytäropea tarjolla myös verkossa
Voisi kuvitella, että maailmassa missä vuosittain julkaistaan kymmeniä tuhansia videopelejä, lähinnä mielikuvitukseen perustuva pöytärope ei enää kiinnostaisi suurta yleisöä, mutta päinvastoin. 2020-luvulla noppapelit tekevät uutta nousua, eikä vain pelattuna, vaan myös katsottuna. TTRPG-youtube-kanava Critical Role on valtavan suosittu kanava, missä ammattimaisesti kuvattuja ja näyttävissä lavasteissa pelattuja kampanjoita katsotaan Youtubesta ympäri maailman. Kanavalla on lähes kolme miljoonaa seuraajaa, ja vaikka yksittäiset jaksot saattavat kestää viidestä kuuteen tuntia, ne keräävät satoja tuhansia katseluita. Kanava järjestää myös live-kiertueita, missä käy pelaamassa livenä yleisön edessä, ja järjesti esimerkiksi 10-vuotisjuhlansa livenä New Yorkin Radio City Hallissa loppuunmyydylle yleisölle.
Kuva: Critical Role
Ehkä noppapelit tarjoavatkin jatkuvaan digiähkyyn ja maksimissaan minuutin mittaisia lyhytvideoita ja muita ärsykkeitä pursuavaan maailmaan uupuneille juuri sopivaa vastapainoa; ei screenejä, ei äänisuunnittelua, ei konkreettista toimintaa, ei konsoleita, skinsejä, in-app-purchase-ostoja, näyttäviä tehosteita, piuhoja tai edes sähköjä. Vaaditaan vain tarina, mielikuvitus ja keskittymiskykyä sukeltaa pään sisäiseen seikkailuun.