Teksti: Heidi Heinonen/Medialogi
Kuva: Sami Reivinen / VVI
Visuaaliviestinnän instituutti (VVI) on valokuvaajien peruskoulutusta Tampereella järjestävä oppilaitos. Instituutti järjestää VVI olohuone -tilassa keskusteluja, jotka tuovat yhteen valokuvaajia sekä taiteen ja tutkimuksen tekijöitä eri aloilta. Toukokuun alussa kokoonnuimme olohuoneeseen keskustelemaan tutkimustiedon hyödyntämisestä av-alalla. Pyöreän pöydän ympärille saatiin niin valokuvaajia kuin av-alan ammattilaisiakin.
Keskustelun aluksi kerroin yleisesti av-alaan kohdistuvasta tutkimuksesta. Kuten muillakin aloilla, tieteellinen tutkimus keskittyy yliopistoihin ja noudattaa tiettyjä tutkimuksen tekemisen periaatteita ja konventioita. Koska yliopistojen rahoitusta on leikattu, tarvitaan tutkimushankkeiden toteuttamiseen tavallisesti ulkopuolista rahoitusta. Media-alan tutkimusrahoitusta haetaan esimerkiksi Suomen Akatemialta ja erilaisilta säätiöiltä. Rahoittajien intressit ja painotukset määrittävät siten voimakkaasti sitä, millaista tutkimusta Suomessa tehdään – jos tehdään. Vaikka liikkuvan kuvan kulutus on kasvanut voimakkaasti ja uusia sisältömuotoja ja jakelualustoja syntyy jatkuvasti, on av-alaan kohdistuvalle tutkimukselle vaikea saada rahoitusta.
Tutkimushankkeissa on usein mukana myös alan toimijoita, jolloin tietoa voidaan tuottaa suoraan alan toimijoiden tarpeisiin. Ajantasaisen tiedon tuottaminen av-alan uusimmista ilmiöistä on kuitenkin haastavaa. Tutkimushankkeet ovat usein monivuotisia projekteja, joiden aikataulua venyttävät muun muassa rahoituksen hankkimisen ja julkaisuprosessien hitaus. Tulokset julkaistaan pääasiassa tieteellisissä aikakauslehdissä ja kirjoissa, jotka käyvät läpi vertaisarvioinnin. Arviointi varmistaa, että tutkimuksen toteutustapa on eettisesti hyväksyttävä ja sen tuottama tieto luotettavaa. Tieteellisen tutkimuksen tuottama tieto on siis laadukasta, mutta usein hankalasti ja viiveellä saatavilla.
Kuva: Heidi Keinonen
Tieteellisen tutkimuksen rinnalla av-alan toimijat, kuten ministeriöt, järjestöt ja rahoittajat tekevät ja teettävät erilaisia selvityksiä. Näissä tuotettu data kohdistuu usein tietyn ongelman ratkaisemiseen tai tuottaa tietoa tiettyä tarvetta, esimerkiksi lainsäädännön valmistelua, varten. Osa datasta on avoimesti saatavilla, mutta alalla toimii myös kaupallisia tutkimusyrityksiä. Maksullisten tutkimusraporttien lisäksi tutkimustietoa löytyy muun muassa maksuttomista alan uutiskirjeistä ja webinaareista. Tiedon suodattamiseen, tiivistämiseen ja soveltamiseen Suomen markkinoille tarvitaan kuitenkin resursseja. Haasteena sekä tieteellisessä tutkimuksessa että muissa selvityksessä on myös niiden projektiluonteisuus: jos tutkimusten tekemisessä ei ole jatkuvuutta, myöskään alalta kerättävään dataan ei synny jatkuvuutta.
Film Tampereen Niina Virtanen korosti omassa alustuksessaan datan merkitystä alan lobbaamisessa. Luovien alojen tekijät kertovat mielellään omista, kulttuurisesti merkittävistä hankkeistaan, mutta päättäjät ymmärtävät parhaiten numeroita. Muilta luovilta aloilta tuttu luovan tekijyyden ja liiketoiminnan välinen kuilu näkyy myös av-alalla. Film Tampere kerää jatkuvasti dataa tuotannoista, joille on myönnetty tuotantokannustintukea, ja tekee sen avulla näkyväksi kannustimen vaikuttavuutta alueella. Myös Suomen elokuvasäätiö julkaisee avointa dataa tuotannoista, joille se on myöntänyt tukea. Valtakunnallisesti tässä on kuitenkin vielä paljon kehitettävää. Esimerkiksi tilastoja av-alalla toimivien yritysten määrästä, henkilöstöstä ja liikevaihdosta ei koota säännöllisesti, jolloin alan taloudellisia vaikutuksia kansantalouteen on vaikea osoittaa konkreettisesti.
Toisaalta av-alalla tehdään jo liikaakin alan nykytilaa koskevia selvityksiä, jotka eivät tuota uutta tietoa eivätkä johda konkreettisiin muutoksiin. Vaikka tarkoitus on hyvä, esimerkiksi tuottajille kohdistetut samanaikaiset ja päällekkäiset kyselyt koetaan helposti turhauttavina – etenkin jos niiden tuloksista ja mahdollisesta vaikuttavuudesta ei viestitä vastaajille riittävän selvästi. Kotimaisten selvitysten lisäksi tälläkin hetkellä on käynnissä useita av-alaan liittyviä EU-hankkeita, joissa tehdään alan toimijoille kyselyitä. Selvitysten koordinoinnilla ja toimijoiden yhteistyöllä voitaisiin välttää ns. survey fatigue ja tuottaa aidosti uutta tietoa.
Keskustelussa nostettiin haasteena esiin myös tasapainottelu tiedon jakamisen ja liikesalaisuuksien välillä. Osa tuotantoyhtiöistä kertoo auliisti omista tuotannoistaan, koska katsoo tutkimuksen hyödyttävän koko alaa, osa taas pitää esimerkiksi tuotantojensa budjettitiedot tiukasti piilossa. Kvantitatiivista dataa hyödyntävissä selvityksissä on kuitenkin harvoin tarpeen julkaista tunnistettavia tietoja yksittäisistä tuotannoista. Sen sijaan budjettitietojen kokoaminen ja julkaisu esimerkiksi genreittäin ja budjettiluokittain tuottaisi jo paljon arvokasta tietoa sekä alan ammattilaisten että esimerkiksi opiskelijoiden käyttöön. Audiovisual Producers Finland Apfi ry:n viime vuonna julkaisema Kaista-portaali toivottavasti korjaa tätä puutetta tulevaisuudessa tuottamalla kumulatiivista dataa.
Haasteista huolimatta tutkimus tuottaa aina dataa kokemusperäisen tiedon rinnalle ja parantaa siten av-alan kilpailukykyä. Tutkimustiedon potentiaali voitaisiinkin valjastaa nykyistä tehokkaammin ja ennakkoluulottomammin alan käyttöön. Esimerkiksi ajankohtaisiin tarpeisiin vastaavaa tietoa voitaisiin tuottaa ketterästi usean tuotantoyhtiön yhdessä rahoittamilla pienimuotoisilla selvityksillä. Näin tuotantoyhtiöt saisivat melko pienellä investoinnilla käyttöönsä esimerkiksi markkina-analyyseja, trendianalyyseja, sisältöjen pilotointia tai vaikkapa jo olemassa olevaan tutkimukseen pohjautuvaa konsultointia. Tutkijat ovat myös kiinnostuneita kuulemaan alan toimijoiden tutkimustarpeista ja mahdollisista yhteistyökumppaneista.