Teksti ja kuvat: Annamaria Palsi-Ikonen
Tämä vuosi on ollut yksi urani merkittävimmistä. Kansainvälinen kiinnostus teoksiini on kasvanut, ja olen saanut useita tunnustuksia, jotka ovat vieneet työskentelyäni uusiin suuntiin. Kaiken tämän taustalla on vahva pohja: vuodet elokuva- ja TV-tuotannoissa stillikuvaajana, rekvisitöörinä ja kuvausjärjestäjänä. Nämä kaikki ovat opettaneet minulle sekä tarinankerronnan kerroksellisuutta että äärimmäistä järjestelmällisyyttä – taitoja, jotka kulkevat mukanani jokaiseen valokuvaprojektiin.
Elokuvamaailma muovasi minua valokuvaajana
Rekvisitöörinä opin näkemään, miten pienikin yksityiskohta voi olla tarinan sydän. Kuvausjärjestäjänä taas opin, että mikään ei synny sattumalta: tarvitaan suunnitelmallisuutta, näkemystä ja kykyä pitää kaikki langat käsissä ilman, että luova energia tukahdutetaan.
Yksi kuvausjärjestäjän työn osa-alueista on ollut lokaatioden etsiminen ja löytäminen. Se on taito, joka palvelee minua valokuvaajana aivan yhtä paljon kuin se palvelee elokuvaa: oikea ympäristö luo pohjan koko tarinalle, rytmille ja tunnelmalle. Kyky bongata visuaalisesti kiinnostavia paikkoja – ja nähdä niiden potentiaali – on yksi keskeisimmistä vahvuuksistani, ja se syntyi vuosien työstä tuotantojen kulisseissa.
Elokuva- ja TV-ala on ja pysyy tärkeänä osana identiteettiäni ja arkeani, mutta samalla koen voimakkaasti, että jatkossa pääfokukseni on yhä enemmän omien tarinoideni esille nostamisessa ja niille tilan tekemisessä.
Huumoria, oivalluksia ja kantaa ottavia teoksia
Vuoden teokseni ovat olleet minulle erityisen rakkaita, sillä ne edustavat kaikkea sitä, mitä haluan valokuvillani sanoa: ne ovat humoristisia, oivaltavia ja usein myös kantaa ottavia. Pyrin haastamaan katsojan ajattelemaan uudella tavalla – joskus naurun, joskus symboliikan, joskus rohkean kannan oton kautta.
Kansainvälisiä palkintoja ja näkyvyyttä
Yksi vuoden huippuhetkistä oli teokseni “What in the cauliflower” (alla), joka voitti Most Creative Photo Award -palkinnon Lens op de Mens -fotofestivaalilla Belgiassa. Palkinto toi mukanaan upean mahdollisuuden: oman näyttelyni vuoden 2027 festivaaliohjelmistossa.
Lisäksi voitin Advertising and Commercial -sarjan BIPP International Print Masters -kilpailussa Lontoossa (voittokuva alla). Teokseni “War Madness” (jutun pääkuva) on ollut osa Suomen maajoukkuetta ja valittu FEP All Time Top 25 -galleriaan. Kyseinen kuva on herättänyt kiinnostusta myös Image and Peace -tutkimusryhmässä, jossa sitä tarkastellaan rauhan ja konfliktin näkökulmasta.
Tavoitteena olla kuin hyvä viini – ja oma versio Banksysta
Valokuvaajana haluan olla kuin hyvä viini – paranee vanhetessaan. Uskon, että parhaat työni ovat vasta tulossa. Unelmani on kehittyä omanlaiseksi versioksekseni Banksysta: tekijäksi, joka uskaltaa yllättää, haastaa ja tuoda taiteen ihmisten arjen keskelle.
Siksi suunnittelen järjestäväni yllätyksellisiä pop up -näyttelyitä, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä. Niissä haluan tarjota huumoria, oivalluksia ja ajankohtaisiin ilmiöihin kantaaottavia näkökulmia – joskus leikkisästi, joskus provosoiden, mutta aina ajatuksia herättäen.
Tampereen voima – verkostot, jotka mahdollistavat rohkeat ideat
Tampere on ollut minulle erinomainen kotipesä, sillä täällä on todella vahva ja osaava verkosto. Useat kollegat ovat lupautuneet heittäytymään mukaan toteuttamaan valokuvallisia ja poikkitaiteellisia ideoitani. Heidän tuellaan ja osaamisellaan voin viedä hyvinkin kunnianhimoisia konsepteja käytäntöön.
Vuosien aikana olen rakentanut laajat ja hyvin hoidetut verkostot, jotka ulottuvat sekä elokuvan, valokuvauksen ja näiden ulkopuolisille kentille – ja nämä verkostot auttavat minua toteuttamaan projekteja, jotka muuten olisivat jääneet vain luonnosvihkoon. Olen näistä erittäin kiitollinen!
Mutta en voi paljastaa liikaa – muuten yllätyksellisyyden illuusio katoaa!
Tämä vuosi on ollut vasta alkua. Tulevat teokset, projektit ja pop up -yllätykset ovat hiljalleen muotoutumassa, ja jokainen askel vie kohti jotakin suurempaa ja omannäköisempää. Matka jatkuu – viini kypsyy, lokaatiot löytyvät, tarinat syvenevät ja oma ääneni saa yhä enemmän tilaa näkyä.